Aamu valkeni harmaana ja tuulisena. Päivittäinen hiihtoretkemme vaihtui käyntiin Inarin Siidassa. Täältä 86 kilometrin päässä sijaitseva Inarin kuntakeskus on Ylä-Lapin luontokeskuksen ja saamelaismuseon Siidan kotipaikka.
Matka Inariin vie Ivalon kautta, joka on merkittävin ja suurin Inarin taajamista. Ajaessamme kohti pohjoista kiinnitti erityistä huomiota se, miten lumipeitteen paksuus väheni. Monin paikoin oli poroja teiden varrella auringon sulattamien pälvillä ravintoa etsimässä. Ympäristöään paljon alempana sijaitsevat Ivalon ja Inarin seudut ovat näin pohjoisiin oloihin varsin reheviä. Inarinjärven rannan mäntymetsiköt näyttävät kylläkin karuilta, mutta jotenkin niin terveiltä ja kasvussaan voimakkailta. Hienoa kun löytyy vielä metsäalueita, jotka eivät ole hakkuista pirstaloituneita. Kuukkelien ja metsäkanalintujen on varmaan näillä selkosilla turvallista asustaa.Siidan luonto- ja saamelaiskeskus on ihan näkemisen arvoinen ja hienosti toteutettu kokonaisuus, jota voimme suositella. Saimme sieltä myös hyvät nuotit Inarin tämän talven kuuluisuuden, töyhtökiurun sijainnista, mutta emme lyhyellä ajallamme sitä kuitenkaan havainneet, vain paikallinen varpusparvi tirskutti kevättä meille.
Matkalla takaisin paikka paikoin satoi runsaasti lunta ja oli varsin tuulista. Asunnolle palattuamme auringon sulattama jäinen lumenpinta sai lyhyessä ajassa varsin navakan tuulen saattelemana viiden sentin lumipeitteen. Onneksi emme olleet tunturissa.
Linnunruokinnalla on tavallinen meininki. Aina on talitiainen joko pähkinöiden tai talipallojen kimpussa. Enimmillään kuusi talitiaista ja neljä lapitiaista yhtäaikaa paikalla. Myös käpytikka vieraili hätäisesti ruokinnan alla maassa. Orava on myös havainnut talipallot maistuviksi. Aurinko paistaa jälleen pilvettömältä taivaalta - taitaa tulla hyvä päivä huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti