Aurinko herätteli meidät pilvettömällä taivaalla. Ulkona oli viitisen astetta pakkasta. Upea aamu. Lintujen ruokinta oli ahkerassa käytössä heti aamusta. Päivä on pitkä näillä leveyksillä, aurinko nousee jo puoli viisi ja painuu tunturien taakse vasta varttia vaille iltakymmenen. Täällä linnuilla on jotenkin vielä kaamos päällä, kun häipyvät yösijoilleen jo noin kuuden aikoihin illalla. Normaalisti ainakin etelässä vastaavan valoisuuden aikaan linnut ovat touhuissaan lähes auringonlaskuun asti.
Viimeisen hiihtoretkemme suunnittelimme metsäiselle alueelle, jossa ei olisi suuria korkeuseroja ja mahdollisesti päivällä viriävä tuuli ei meitä saavuttaisi. Suuntasimme suksemme Inarin ja Sodankylän rajalinjan ladulle kohti Kakslauttasta. Parin kilometrin laskun ja pienen nousurupeaman päästä lähdimme kohti pohjoista Ruijanpolulle. Uusi lumi oli peittänyt vaatimattoman polku-uran. Joskus siitä on joku moottorikelkalla mennyt. Kohta poroaidan ylitettyämme saavuimme uudelle latu-uralle, jossa oli jo tuoreemmat latujäljet parin päivän takaa, jolloin Suomen Ladun opasavusteinen ryhmä oli siitä mennyt.
Täysin koskematon luonto avautui eteemme. Kiipesimme loivaa nousua kohti Latvakurun länsireunaa. Ruijanpolun merkit ohjasivat kulkuamme. Siellä täällä oli kettu kulkenut edellisenä yönä uuden lumen päällä niukan ravinnon perässä. Jäljet tulivat alhaalta Latvakurusta, jossa sillä lienee pesäpaikka. Muutamassa kohdassa oli riekon jalanjälkiä. Erään männyn juurella oli havaittavissa kolmen riekon yöpyneen lumikiepeissään, tai paremminkin kuopissaan, joissa oli runsaasti syömäjätöksiä. Ei tehty kuitenkaan yhtään aitoa riekkohavaintoa.Latvakurun länsipuolisen selänteen laelta laskettelimme kohti Laanilaa paikkaan, jossa turistihiihtäjien Laanilan, Kakslauttasen ja Kiilopään latuvaltaväylät yhtyvät. Lähdimme kohti Kakslauttasta. Pidimme pienen evästauon Rönkönlammen nuotiokodalla. Seudun mäntymetsä on harvinaisen koskematonta ollakseen kansallispuiston ulkopuoleista aluetta.
Muutaman kilometrin hiihto upealla valtaväylällä johdatti meidät risteykseen, jossa ladut erkanivat Kiilopäälle, Kakslauttaseen ja Muotkan majalle. Samalla paikalla törmäsimme samaiseen Kiilopään tamperelaiseen leirikoululuokan oppilaisiin ja opettajiin. Vaihdoimme muutaman ajatuksen opettajan kanssa siitä, kuinka nykylapset eivät ole tottuneet suksiin tai saati osaavat hiihtää. Lähdimme sujuttelemaan kunnanrajan rajalinjaa kohti Kiilopäätä. Asunnolle saavuttuamme olimme kulkeneet kolmen tunnin aikana kolmetoista kilometriä - juuri sopiva päiväannos.
Loppupäivän ohjelmana teimme vielä autoretken Saariselän Kuukkeliin. Teimme viimehetken ostoksia ja tärkeimpänä niistä linnunruokinnan täydennyksen. Päätin laittaa linnunruokintalaitteet täyteen ja jättää ne tänne. Niistä olisi vielä pitkään, ehkä 2-3 viikkoa, iloa linnuille, jos vaikka joku ei älyäsi niitä täydentää lähtömme jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti